Kun äitiys ei ole sitä parasta a-ryhmää

äitiys yrittäjyys jaksaminen

Huokaus, en edes tiedä mistä aloittaisi. Omasta edellisestä lomasta on muutama vuosi aikaa. Arvatkaa odotanko kesää ja juhannuksen pidennettyä viikonloppua?

Vaikka tämä työ on sitä mistä oikeasti tykkään, on rankkaa yrittäjänä tehdä aamusta iltaan töitä. Minun päiväni kun eivät ole vain asiakastapaamiset. Kaikki työ sen jälkeenkin mitä teen asiakkaiden hyväksi, jota kukaan ei näe. Mutta en valita. En vaihtaisi tätä mistään hinnasta pois, mutta loma kyllä kelpaisi aina välilllä.

yrittäjyys

Jos työ on rankkaa, on myös äitiys ja arki. Työ vie paljon aikaa, jonka jälkeen on sitten vielä pieni lapsi sekä kotiaskareet. Tuntuu vaan, että oman lapsen uhman alle meinaa välillä jäädä. Tulee tilanteita jossa kokee tunteen; olen p”’in äiti ikinä. Mutta olenko? En varmaan. Olen vain väsynyt. Silloin ei aina tee parhaita ratkaisuja tilanteissa, joissa lapsi on hölmöillyt.

Meille on tullut ihan uutena keskisormen vilauttelua, rappukäytävän sotkemista, kitinää ja yltiöpäistä uhmaa. Kaikkea sitä, mistä olen aina opettanut, ettei näin toimita. Jos jokin asia ei miellytä lasta, keskisormi vilahtaa pystyyn tuontuosta (ei siis minulla). Kitinä on sellainen asia, mikä saa minun verenpaineeni nousemaan. Vaikka kuinka yrität kertoa, ettei kitinällä saa mitään läpi vaan pitää nätisti puhua, jotta asia tulee ymmärrretyksi niin ei auta.

vanhemmuus

Mutta nämä on niitä kasvun paikkoja. Kovia aikoja kuusivuotiaalle kun ei ole ihan pieni lapsi, eikä oikein isokaan vaan tuleva eskari. Vanhemmille on todella hyvä kasvun paikka aina välillä pysähtyä miettimään mikä on elämässä tärkeintä, tarvitseeko joka asiasta ottaa isoa pulttia, mutta ennen kaikkea miten hoidat umpiväsyneenä tilanteet järkevästi ja aikuismaisesti. Me kuitenkin olemme niitä roolimalleja. Lapset kokeilee ja meidän tehtävä on kertoa lapselle mikä on oikein ja mikä väärin.

Sitähän tämä vanhemmuus on. Väsyttävää mutta niin ihanaa.

Tallenna

Tallenna



%d bloggers like this: