Pieni perhonen joka muutti elämäni. Se on kilpirauhanen. osa 1

Pieni perhonen joka muutti elämäni. Se on kilpirauhanen. osa 1

 

Oli vuosi 2009. Pääsin töistä ja olin muuttanut itsekseni asumaan eron jälkeen. Koira odotti lenkille pääsyä kotona. Muistan kun otin koiran talutushihnan ja seuraavan kerran muistikuvani on, kun herään eteisen lattialta ja koira on käyttämättä ulkona. Väsytti, aina vaan väsytti mutta ei sillein normaalisti.

Miten kukaan voi nukahtaa kesken koiran rapsutuksen? Helposti, silloin kun Kilpirauhasen vajaatoiminta on pahimmillaan. Tätä toistui muutamia kertoja, kunnes tajusin, ettei nyt kaikki ole hyvin ja menin lääkäriin.

Lääkärissä tutkittiin tarkasti, kun sydänkin tykytteli. Otettiin verikokeita ja sydänfilmiä. Sanottakoon että sattui hyvä työterveyslääkäri kohdalle. EKG ssä oli solmuisuutta ja sain lähetteen keskussairaalaan sydän ultraan. Sinne pääsi vasta useamman viikonpäästä, joten diaknosiksi jäi lievä sydänlihastulehdus. Olin ollut jo sydämen takia kaksi viikkoa kotilevossa koska leposyke huiteli 117 ja olo oli karsea. Sain käydä vain vessassa, muuten piti levätä. Töihin palatessa oireet ei juuri ollut muuttunut, joten sain betasalpaajia laskemaan sykettä. Laskihan ne. Töissä tein ruumiillista työtä ja sykkeet olivat 40 korvilla. Taas oli huono olo ja lääkäri käski lopettamaan lääkkeet.  Menin takaisin lääkäriin tutkittavaksi. Toisella kerralla otettiin kilpirauhaskokeet. Ja arvot olivat matalat, kaikki kolme t4v, tsh sekä t3v sekä kasvuhormoni. Minut lähetetiin endokrinologille. Sieltä lähete tuli kiireellisenä MRI aivokuviin, koska arvot olivat niin huonot.

Kuvista ei löytynyt kasvainta jota minulla epäiltiin. Jäin myös ilman kilpirauhaslääkettä. Tuolloin en tiennyt vajaatoiminnasta mitään, joten en osannut vaatia parempaa hoitoa. Sitkuttelin päivästä toiseen. Olo ei ollut korjaantunut. Väsytti, paleli, paino nousi, ruoka ei maistunut, sydän hakkasi miten sattui, migreeni vaivasi päivittäin, hiukset lähtivät, iho kuivui, muisti oli todella huono, olo oli myös henkisesti hyvin musta. Joka paikkaa särki sattui ja kolotti. Koko ajan oli kuumeinen olo, vaikka lämpö oli 35,5 ja 35,9 tienoilla. Elämän halu ei ollut parasta A-luokkaa ja olin yksin oireideni kanssa.

Kävin migreenistä lääkärissä, sain lääkkeet. Estolääkitys ei juuri auttanut ja kokeilussa oli monia merkkejä. Sairaslomaa oli vähän väliä kun ei vaan pystynyt suoriutumaan enää mistään. Työterveyslääkäri laittoi reumalääkärille kovista nivel ja lihaskivuista. Siellä sain diagnoosiksi Fibromyalgian. Tästä linkistä voit lukea enemmän Fibromyalgiasta, jota pidetään edelleen osittain huuhaana: https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia . Minulle ne kivut olivat kuitenkin täyttä totta. Sain lääkkeitä, kovia sellaisia. Taas sairaslomaa.

 

Työterveyslääkäri vaihtui ja pompottelua riitti lääkäriltä toiselle. Kukaan ei tehnyt mitään, vaikka labrat jo näyttivät, että olen vajaatoimintapotilas. Tulin raskaaksi ja vasta neuvolalääkäri ihmetteli, miksei minulla ollut lääkitystä. Lääkitys aloitettiin koska vajaatoiminta vaikuttaa myös lapsen kasvuun ja kehitykseen sikiövaiheessa, jos arvot eivät ole kohdallaan.

Tästä voit lukea lisää aiheesta http://kilpirauhasliitto.fi/kilpirauhanen-ja-raskaus/ .

 

Blogi saa jatkoa……



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *


%d bloggers like this: